Yhä useampi meistä kyllästyy uutisiin milloin minkäkin lisäaineen epäsuotuisista vaikutuksista. Ne voivat kohdistua itseen, perillisiin tai ympäristöön. Kaupoissa myydään tuotteita, jotka kyllä alittavat sallitun maksimimäärän kutakin lisäainetta ja ovat kerran pari käytettynä turvallisia. Mutta säännöllisessä käytössä tuppaavat kasaantumaan elimistöön. Ei ole ihme, että myös luonnonkosmetiikalla on päivä päivältä enemmän kannattajia.
Itse olen vuosikymmenen ajan värjännyt tai värjäyttänyt hiukseni tumman ruskealla. Nyt vasta viime aikoina olen herännyt tietoisuuteen siitä, mitä kaikkea nuo ‘turvalliseksi luokitellut’ väriaineet sisältävät. Ihmettelen, miten syvään juurtunut onkaan ajatuksemme ‘kauneuden tähden on kärsittävä’? Pitääkö värin kutittaa, nipistellä tai suorastaan kirvellä vaikutusaikanaan?
Muistan nähneeni jossain artikkelissa laskelman, jonka voisin tehdä myös itseni kohdalla: jos 10 vuoden ajan olen värjäyttänyt hiukseni 12 kertaa vuodessa, à 35 min vaikutusajalla se tekee yhteensä 7 tuntia värikemikaaleille altistumista vuodessa, kymmenen vuoden ajan. 70 tuntia, haloo!
Se tummien hiusten väriainepahis lienee useimmille jo tuttu; parafenyleenidiamiini eli tuttavien kesken PPD – sekä sen johdannaiset kuten tolueeni-2,5-diamiini.
Moni asiantuntija sanoo, että jos tämä aine tulisi markkinoille nyt, se ei ikinä saisi myyntilupaa. Mutta PPD onkin kehitetty jo 1800-lopulla ja sitä on ollut hiusväreissä ja tatuointimusteissa aina. Parafenyleenidiamiini saattaa myös kertyä elimistöön eli nuo minun 70 tuntiani ovat hyvin varteenotettava aika kerryttää lisäaineita.
Kannattaa siis reilusti pyytää kampaajalta nähtäväksi omiin hiuksiin laitettavien hiusvärien inci-listaa. Itse kirjoitin aluksi kännykkään muistiin nuo muutamat kemialliset nimet, jotta ymmärtäisin edes jotain näkemästäni. Ja yllättävän nopeasti listojen luku alkaa luontua myös maallikolta. Ja yhtä yllättävän usein tuo parafenyleenidiamiini johdannaisineen jäi haaviin, olihan kyseessä tummat hiusvärit.
Löysin oivallisen artikkelin, jossa käsitellään hiusvärien lisäaineita ja turvallisuutta. Se on tässä:
http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2011/12/kemikaalikimaran-hiusvariopas.html
Tuon hiusvärioppaan perusteella voisin siis turvallisesti käyttää luonnon hennaa sekoitettuna indigoon? Vielä ei ole se aika kuukaudesta, että väriä tarvitsisin, mutta seuraavaksi kokeilen mihin tulokseen kasviväreillä pääsen. Kerron kyllä sitten miten kävi.
Oletko itse herkistynyt jollekin kosmetiikan ainesosalle? Tuleeko kosmetiikan inci-listat luettua?
Comments will be approved before showing up.
Ruusuvedellä on mieto luonnollinen tuoksu, ja sitä..
Veri vetää pitkän kylmän kauden jälkeen ulos ja aurinkoon. Mutta onko aurinko vain ilontuoja vai vaarallinen vanhentaja? Pienellä varautumisella etukäteen iho ja hiukset nauttivat auringosta ja uimavedestä yhtälailla. Alla vinkit kuinka saat ilon irti kesästä ja miten välttää iho- ja hiusvaurioita.
